Elintarvikevalvonnan kehittäminen ulottuu eläinlääkintähuoltoon

Valtioneuvosto on tehnyt periaatepäätöksen 30.10.2003 elintarvikevalvonnan kehittämisestä. Tavoitteena on paikallisen elintarvikevalvonnan vahvistaminen ja valtakunnallisen ohjauksen tehostaminen. Suomen elintarviketurvallisuus halutaan pitää korkealla tasolla. Suorasta elintarvikevalvonnasta ollaan siirtymässä elintarviketoimijoiden omavalvonnan valvomiseen. Osassa kuntia valvonnan minimitaso alittuu, minkä vuoksi elintarviketoimijoita ei kohdella tasapuolisesti kaikkialla maassa, todetaan periaatepäätöksessä. Kansanterveyden ja elintarvike-talouden kilpailukyvyn ylläpitämisen kannalta on tärkeää, että elintarviketurvallisuudesta vastaava järjestelmä on toimintakykyinen. Tästä syystä on valtioneuvos-ton päätöksen mukaan paikallista elintarvikevalvontaa kehitettävä uuteen suuntaan.

Tulevaisuudessa elintarvikevalvonnasta vastaa seudullinen valvontayksikkö, joita perustetaan 50–85. Se koostuu kuntien ja kuntayhtymien nykyisistä valvontayksiköistä muodostetusta yhdestä organisaatiosta, joka on yhteisen johdon alaisuudessa. Muun ympäristöterveydenhuollon tulee olla osa saman valvontayksikön tehtäviä, todetaan periaatepäätöksessä. Nykyiset valvonnasta vastaavat yksiköt muodostavat vapaaehtoisesti kolmen vuoden kuluessa uudet valvontayksiköt. Jos seudulliset yksiköt eivät muodostu, säädetään aluerajoista erikseen. Päätös on erittäin selkeää tekstiä.

Elintarvikevirasto vahvistaa vuosittain valtakunnallisen elintarvikevalvontaohjelman ja seutuyksiköt laativat kirjallisen valvontasuunnitelman sekä laatujärjestelmän. Paikallista ohjausta tehostetaan luomalla kansallinen minimivaatimustaso, menettelytapa ja kirjanpitojärjestelmä. Valvontaviranomaisten toiminta tehdään maksulliseksi, sitä arvioidaan ja järjestelmä on julkinen. Eduskunnalle annetaan selonteko Suomen elintarviketurvallisuuden tilasta ja kehittämisestä koko elintarvikeketjun näkökulmasta.

Eläinlääkärit ovat merkittävä ammattiryhmä niin elintarvikevalvonnassa kuin muussakin ympäristöterveydenhuollossa. Valtioneuvoston periaatepäätös merkit-see, että kunnissa alkaa, ellei ole jo alkanut, ahkera suunnittelu ja yhteistyökumppaneiden hakeminen. Kunnaneläinlääkärit ovat tottuneet toimimaan itsenäisesti ja usein yksin. Työtehtävien hajanaisuus on arkipäivää, eikä eläinlääkäri aina kerkiä suunnittelupalavereihin, joihin toiset viranhaltijat ehtivät. Ainakin työt on tehtävä kokousten jälkeen vaikka illalla. Kuitenkin nyt eläinlääkäreiden pitäisi motivoitua hyvin osallistumaan näihin tilaisuuksiin. Myös eläinlääkintähuollon kuviota ollaan muuttamassa, vaikka kehuja on tullut. Järjestelmä toimii ja on edullinen.

Suomen Eläinlääkäriliitto on vuosia todennut, että kokopäivähygieenikkojen tulisi keskittyä valvontaan eikä heillä pitäisi olla päivystysvelvollisuutta. Lisäksi tehtäviä varten olisi hyvä perustaa aluehygieenikkovirkoja, mikäli valvontatyötä ei muutoin riitä täydeksi päiväksi. Praktikkojen päivystysvelvollisuus tulisi järjestää niin, että korkeintaan joka neljäs arki-ilta ja joka neljäs viikonloppu päivystetään. Yksityisten eläinlääkäreiden panos alueen eläinlääkintähuollossa tulisi tunnustaa ja kuntien tehdä sopimuksia heidän kanssaan. Kaikessa suunnittelussa tulee ottaa huomioon paikalliset olosuhteet ja tehdä ratkaisut niiden mukaan. Lisäksi liiton eläinlääkintähuoltoa pohtiva työryhmä on tehnyt muistion liiton päälinjoista. Liiton tavoitteena on myös, että eläinlääkäreiden ansiotaso pysyy hyvänä muutoksien jälkeenkin ja että uusi järjestelmä ei johda ympäristöterveydenhuollon nykyisten niukkojen resurssien kuihtumiseen. On siis aika olla valveilla.

Marjut Hämäläinen
Päätoimittaja