Ministeriöllä ohjat höllänä eläintautien vastustamisessa

”Ole valmis” -partiolaisen tunnuslause on ollut myös kunnaneläinlääkärinhenkisenä ohjeena, kun on valmistauduttu helposti leviävien eläintautienvastustamiseen. Läänineläinlääkärit pyysivät ja anelivat kokeneita kunnaneläinlääkäreitä suostumaan valmiuseläinlääkäreiksi pian EU:hun liittymisen jälkeen. Kaikki perustui kahden virkamiehen väliseen suulliseen tai vapaamuotoiseen kirjalliseen lupaukseen, joka tehtiin puhtaasti velvollisuudentunnosta. Vasta sikaruttoasetuksessa vuonna2002 mainittiin ensimmäisen kerran ”valmiuseläinlääkäri” -nimitys. Huteralle ja epäviralliselle pohjalle rakennettu järjestelmä on kuitenkin testattu ja osoittautunut toimivaksi TSE-tautien ilmestyttyä maahamme pari vuotta sitten.

Talkootyön hengessä ei näitä asioita kuitenkaan enää voida tehdä, vaan valmistautuminen helposti leviävien tarttuvien eläintautien hävittämiseen on saatava hyvin organisoidun, suunnitelmallisen viranomaistyönpiiriin. Tässä suhteessa ensimmäinen askel on jo otettu – maa- ja metsätalousministeriö ilmoitti vastikään tiedotteessaan, että valtakunnallisille valmiuspäiville osallistuvat virkaeläinlääkärit voivat laskuttaa päivästä 18,50 euroa tunnilta, enintään kymmenestä tunnista.

Kunnallinen eläinlääkärijärjestelmä antaa erinomaisen pohjan eläintautien epidemiologiseen selvittelyyn ja vastustukseen: kunnaneläinlääkärit tuntevat alueensa ja tilansa, läänineläinlääkärit tuntevat kunnaneläinlääkärinsä ja yhteydet kentällä toimivat. Paljon on kuitenkin vielä kehitettävää.

Tautivalmiusasiat sisällytettiin lääninhallituksen tulostavoitteisiin muutamia vuosia sitten ja siellä ne on mainittu siitä lähtien joka ikinen vuosi. Se onkin sitten ollut lähes ainoa ohjenuora lääninhallituksille alueellisen valmiuskoulutuksen järjestämiseen. Koska yhteisiä ohjeita ei ole ollut, läänineläinlääkärit ovat kehitelleet omia valmiusharjoituksiaan oman harkintansa mukaan, mistä syystä harjoitusten määrä ja sisältö ovat olleet kovasti vaihtelevia. Toisaalta harjoitusten on oltavakin erilaisia, koska läänien eläinmäärät ja eläinlajivalikoima vaihtelevat melkoisesti. EU:n komission tarkastajat selvittivät keskushallinnon, lääninhallitusten ja valmiuseläinlääkäreiden kykyä selviytyä mahdollisista taudinpurkauksista tämän vuoden kesäkuun alussa. Tässäkin tarkastuksessa syyttävä sormi kohdistui läänineläinlääkäreihin: suunnitelmat ontuvat, harjoitukset eivät ole riittävän laajoja ja resursseja ei ole riittävästi. Nyt viimeistään on ministeriön aika ottaa ohjat tukevasti käsiinsä ja asettaa yksityiskohtaiset eläintautivalmiusvaatimukset alue- ja paikallistasolle. Tarvitsemme myös selkeät ohjeet yhdenmukaisten suunnitelmien laadintaan ja harjoitusten pitämiseen.

Riitta Aho
Läänineläinlääkäri