Sosiaali- ja terveysministeriön Kansalliseen projektiin terveydenhuollon turvaamiseksi kuuluvat toimenpide-ehdotukset terveydenhuollon palvelujärjestelmän rakenteiden uudistamiseksi. Niiden tavoitteena on turvata väestön hyvinvointia edistävien terveyspalvelujen saatavuus väestön tarvetta vastaavasti ja oikeaaikaisesti sekä estää taloudellinen ja alueellinen eriarvoistuminen. Palvelujärjestelmän toiminnassa painotetaan läheisyys- ja jatkuvuusperiaatetta, ennaltaehkäisyä ja kunnan hyvinvointistrategiaan pohjautuvaa terveyden edistämistä. Lähipalvelut järjestetään nykyistä suuremmille väestöpohjille seutukunta-ajattelun pohjalta.
Ympäristöterveydenhuolto on kiinteä osa ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa. Sen tehtävänä kunnissa on yhdessä muun terveydenhuollon kanssa turvata ihmisen elinympäristöstä, kuten ravinnosta, juomavedestä ja zoonooseista aiheutuvien terveysvaarojen ehkäiseminen. Sen toiminta perustuu yhä enemmän riskinarviointiin ja kohdistuu ihmisen terveyden kannalta elinympäristön riskien hallintaan. Siten sen tulisi kuulua yhtenä osa-alueena kansalliseen projektiin terveydenhuollon turvaamiseksi. Näin todetaan liiton kirjeessä sosiaali- ja terveysministeriölle.
Suomen Eläinlääkäriliitto on kirjeessään esittänyt, että useimmat kunnat ovat liian pieniä yksiköitä järjestämään ympäristöterveydenhuollon vaativia palveluja yksinään. Liitto kannattaa kuntien välisen seudullisen ja alueellisen yhteistyön kehittämistä niin, että ympäristöterveydenhuollon voimavarat käytettäisiin tarkoituksenmukaisesti väestön tarpeisiin, palvelut tuotettaisiin laadukkaasti ja tehokkaasti ja tehtäviin erikoistuminen voitaisiin toteuttaa. Liitto pitää tärkeänä, että ympäristöterveydenhuollon palvelujen saanti turvataan väestölle ilman alueellista eriarvoisuutta. Lopuksi Liitto esitti, että Kansalliseen projektiin otetaan mukaan ympäristöterveydenhuolto.
Useassa yhteydessä on myös todettu, että eläinlääkäreiden työpanos ihmisen elinympäristön turvallisuuden ja terveellisyyden hyväksi kaipaisi profiilin kohottamista. Eläinlääkärit tunnetaan eläinten sairauden ja terveyden hoidosta, mutta ei niinkään ihmisen terveyden hoidosta. Ympäristöterveydenhuolto on sanahirviö. Toisaalta se johtaa myöskin ajatukset suoraan ympäristöön, eikä niinkään ihmiseen. Voisi ajatella, että eläinlääkäreiden työtä ei tunneta, kun se yhdistyy väärin; kysehän on eläinlääkäreiden terveydenhuollon tehtävistä. Vanha ilmaus kansanterveyskään ei ollut huono. Onhan liitolla ikivanha esite
"Eläinlääkäreiden osuus kansanterveystyössä". Se tuskin jätti asian epäselväksi. Ympäristöterveydenhuollon voimavarat kunnissa ovat alimitoitetut tehtävien vaativuuteen nähden, kuten eläinlääkäreinä tiedämme. Mikäli ympäristöterveydenhuolto joutuu hallinnollisesti eroon muusta kunnallisesta terveydenhuollosta, ei sen todellista merkitystä ehkä ymmärretä. Tämä saattaa näkyä ikävästi resurssien jaossa. Ympäristöterveydenhuolto ilmaisuna on vakiintunut. Sitä on liitonkin pitänyt käyttää, jotta puhutaan oikealla termillä. Käytännön kielenkäytössä voitaisiin kuitenkin alkaa puhua eläinlääkärin terveydenhuollon tehtävistä, silloin kun kyse on ihmisen terveydestä. Eläinterveydenhuollon tehtävät nivoutuvat tähän kyllä erinomaisesti.