Vain sallittu on sallittua – Lääkkeiden käyttö on taito- ja vastuulaji

Oikeudesta hankkia, käyttää ja rajoitetusti myös luovuttaa eläinlääkkeitä on verrattomasti hyötyä päivittäisessä työssämme. Arkielämässä tämänkaltaisesta etuoikeudesta, privilegiosta, tulee helposti itsestäänselvyys, emmekä aina muista, että oikeuksiin ja niiden säilyttämiseen lähes aina liittyy myös vastuuta ja velvollisuuksia.

Lain eläinten lääkitsemisestä mukaan lääkkeitä on käytettävä niin, että ne edistävät eläimen terveyttä ja hyvinvointia; lääkkeet on myös annettava siten, että siitä aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa eläimelle. Tuotantoeläinten lääkitsemisessä on aina muistettava, ettei lääkitystä eläimestä saatavien elintarvikkeiden turvallisuus tai laatu tarpeettomasti heikkene. Laki siis edellyttää, että lääkityksestä on hyötyä eläimen terveydelle, eikä lääkityksestä ole haittaa ihmisille ja eläimille: nämä perusasiat on aina selvitettävä eläimen hoitoon liittyvää lääkinnän tarvetta harkittaessa. Eläimen omistajalla saattaa olla voimakas usko lääkkeiden kaikkivoipaisuuteen tai mahdolliseen saavutettavaan taloudelliseen hyötyyn eli kilpailuetuun, mutta meidän on asiantuntijoina osattava arvioida lain lähtökohtien mukainen lääkityksen todellinen tarve.

Eläimen omistajan tai haltijan on merkittävä pitämäänsä kirjanpitoon itse antamansa, eläinlääkärin sekä muun henkilön tuotantoeläimelle antamat lääkkeet sekä lääkerehut. Osaltamme tämä edellyttää, että annamme omistajalle kaiken sen tiedon, mitä hän kirjanpitoonsa tarvitsee, varoajallisista lääkkeistä vieläpä kirjallisesti.

Tuotantoeläinten lääkityssäädösten laiminlyönnillä voi olla huomattavia taloudellisia seurauksia tilalliselle: lääninhallituksella on oikeus määrätä tuotantoeläin lopetettavaksi ja hävitettäväksi, jos voidaan todeta, että eläintä on lääkitty kielletyllä lääkeaineella tai lääkeaineella, jonka käyttö kyseiselle eläinlajille on kielletty. Omistajan kustannuksella tapahtuvan epäkohtien selvittämistyön ajaksi lääninhallitus voi kieltää tuotantotilan muidenkin tuotantoeläinten siirtämisen tuotantotilalta. Säädöksiä tahallaan laiminlyönyt alistuu kohtaloonsa, mutta mitä ajattelee ja tekee tuottaja, joka ei ole ollut tietoinen eläimiinsä kohdistuneesta väärinkäytöstä?

Eläinten terveyden ylläpitäminen sekä sairauksien kuriin saaminen ovat osa toimenkuvaamme. Joudumme työssämme punnitsemaan eläinten pito-olosuhteiden vaikutusta eläinten terveyteen, joudumme miettimään hoidon tarvetta yleensä, eri hoitotapoja, niiden hyötyä kustannuksiin verrattuna. Lääkkeisiin liittyvien erioikeuksiemme ainoa peruste on työmme huomattava helpottaminen eläinten lääkitsemistä vaativissa hoitotilanteissa; emme saa pilata mainettamme käyttämällä tätä privilegiotamme muuhun, vaikkapa oman taloudellisen hyödyn hankkimiseen.

Tapani Parviainen 
Läänineläinlääkäri