Eläinlääkäripäivät – tuo vuotuinen valopilkku keskellä pimeintä vuodenaikaa – on jälleen ovella. Tämän vuoden päivien läpileikkaavaksi teemaksi valikoitui monien hyvien vaihtoehtojen joukosta mikrobilääkeresistenssi: aihe joka on ollut ajankohtainen jo vuosikymmenet, ja tulee jatkuvasti yhä tärkeämmäksi. Esimerkiksi WHO:n mukaan mikrobilääkeresistenssi on yksi vakavimmista terveysuhistamme, ja pahimmillaan olemme matkalla kohti ”antibioottien jälkeistä aikaa”, jolloin ihmiset ja eläimet kuolevat aiemmin helposti hoidettuihin infektioihin. Vai alammeko ehkä olla siellä jo?

Eläinlääkäreille lienee päivänselvää, että ammattikuntamme on avainasemassa globaalissa taistelussa mikrobilääkeresistenssiä vastaan, toki monen muun lääke- ja hoitotieteen alan ammattilaisen rinnalla. Vaikka kotimainen eläinlääkärikunta on kooltaan kohtuullisen pieni, on varmasti totta, ettei tähän(kään) aiheeseen liittyvissä linjauksissa ole olemassa yksiselitteistä ja yksiäänistä konsensusta, vaan tarvitsemme avointa keskustelua eri alojen asiantuntijoiden kesken. Praktikot pien- ja suureläinten laajalla kentällä näkevät päivittäisessä työssään, minkälaisia bakteeritauteja maassamme esiintyy, ja keräävät näppituntumaa niiden toimivista tai toimimattomista hoitokäytännöistä. Käytännön hoitotyötä tekevät eläinlääkärit saavat varmasti olla myös melkoisia sanaseppiä selittäessään eläinten omistajille, miksi omistajan toivomaa laajakirjoista mikrobilääkettä ei voi käyttää rakkaan perheenjäsenen hoitoon. Tutkimuksen parissa työskentelevät kollegat seuraavat kansainvälisiä havaintoja mikrobilääkeresistenssin yleistymisestä ja tekevät kotimaisilla aineistoilla tärkeää työtä löytääkseen vastauksia juuri meitä askarruttaviin kysymyksiin.

Viranomaiset pähkäilevät lainsäädännön ja lääkevalvonnan parissa paitsi kotimaassa, myös koko EU:n alueella ja globaalistikin, pohtien tämän sektorin käytettävissä olevia keinoja mikrobilääkkeiden tehon pelastamiseksi. Lääketeollisuuden kollegoilta saamme tietoa uusista innovaatioista mikrobilääkkeiden saralla, ja ideoita uusiin, mahdollisesti mikrobilääkkeettömiin, hoitokäytäntöihin. Useassa eri sidosryhmässämme työskentelevät eläinlääkärit puolestaan vaikuttavat kyseisen alan mielipiteisiin ja näkemyksiin mikrobilääkekäytännöistä. Kaikkia näitä vaikuttamiskanavia tarvitaan.

Tehtäväkenttien ja näkökulmien moninaisuudesta huolimatta ammattikuntamme yhteinen rintama on suuri vahvuus myös mikrobilääkeresistenssiin liittyvässä keskustelussa.

Kaikukammioksi ei toki ole tarvetta ryhtyä, mutta yhtenäisyys suurissa linjoissa tuo viestintään voimaa. Eläinlääkäreillä on kollektiivisesti varsin paljon annettavaa taistelussa mikrobilääkeresistenssiä vastaan, ja meidän kannattaa myös tuoda laajaa osaamisestamme aktiivisesti esiin, sillä kukapa muukaan kissan hännän nostaisi kuin kissa itse!

Mahtuu päiville toki muutakin kuin mikrobilääkeaiheita, ja ohjelmasta löytyy toivottavasti jokaiselle jotain mieluista, tehtäväkentästä riippumatta. Ja kun Eläinlääkäripäivät on saatu pulkkaan ja kokkareistakin on selvitty, muistakaa että tuttuun tapaan koulutusvaliokunta toivoo päivien jälkeen palautetta: missä onnistuttiin ja missä olisi voitu onnistua paremmin. Palautteen pohjalta on taas hyvä lähteä suunnittelemaan seuraavia, entistä parempia, eläinlääkäripäiviä. Koulutusvaliokunta ei myöskään pane yhtään pahakseen, jos uusia innovatiivisia kollegoja liittyy joukkoomme, eli innokkaat rohkeasti mukaan!

Tanja Lähteinen
Eläinlääkäriliiton koulutusvaliokunnan puheenjohtaja