Eläinlääkäreillä on koulutuksen myötä saatu osaaminen ja asiantuntemus eläinten fysiologiasta, anatomiasta, käyttäytymisestä ja tarpeista. Eläinten hyvinvointi on monisyinen kokonaisuus, jossa ihmisen oma kokemus ei aina ole paras mittari.

Eläimen hyvinvointia kuvatessa käytetään usein perustana näitä vuonna 1992 määriteltyjä vapauksia: Vapaus janosta ja nälästä, vapaus epämukavuudesta, vapaus kivusta, loukkaantumisista ja sairauksista, vapaus toteuttaa normaaleja käyttäytymismalleja ja vapaus pelosta ja ahdistuksesta.

Eläinsuojelutyön haasteita

Eäinsuojeluasioissa on usein kyse ihmisten pahoinvoinnista. Hyvin usein eläinten huonon kohtelun taustalla on ihmisten oma kurja elämäntilanne tai järkkynyt elämänhallinta. Eläinsuojelutyö vaatii ammattitaitoiset tekijänsä, jotka voivat riittävästi keskittyä tähän tärkeään tehtävään.

Monet eläinlääkärit ovat viranomaisen roolissa kunnassa, läänissä tai muussa valtion hallinnossa. Lainsäädännön soveltajan on noudatettava lakia. Vuosittaisia lakisääteisiä tarkastuksia tehdään muun muassa kenneleihin, lemmikkieläinkauppoihin, talleille ja kotieläintiloille. Maatiloille tehdään EU-säädöksiin liittyviä tarkastuksia ja tietenkin tarkastus, jos epäillään eläinsuojelulain rikkomista.

Eläinlääkärit tekevät yhä enemmän myös ennaltaehkäisevää terveydenhuoltotyötä tuotantoeläintiloilla. Tuotanto- ja lemmikkieläimiä hoitavat eläinlääkärit myös neuvovat eläinten omistajia eläinten hyvinvointiin liittyvissä asioissa.

Eläinlääkäreiden työhön ja osaamiseen kuuluu myös eläintauteihin ja elintarvikehygieniaan liittyvää työtä.
Yksittäisen lemmikin pelastaminen ulkomailta kurjista oloista ei ole kotimaisen eläinkannan, eikä aina ihmistenkään, kannalta aina hyvä vaihtoehto. Suomeen tuodaan aina joskus esimerkiksi raivotautia tai muuta tarttuvaa tautia sairastava lemmikki, joka uhkaa Suomen hyvää, vähätautista tilannetta. Jos tautitilanne muuttuu, myös maassa vanhastaan olevat lemmikit, tuotantoeläimet ja joskus ihmisetkin altistuvat sille. Eläinlääkäriliitto kannustaa parantamaan eläinten oloja niiden omassa ympäristössä, ei tuomaan yksittäisiä lemmikkejä Suomeen.

Eläinten suojelu niiden omassa ympäristössä

Eläinlääkäriliitto on linjannut syksyllä 2009, että pelastustarkoituksessa tapahtuva yksittäisten eläinten maahantuonti ei ole eläinsuojelullisesti perusteltua.

Maahantuonti aiheuttaa merkittävän riskin sekä kansanterveydelle että eläinten terveydelle ja hyvinvoinnille. Autettavia eläimiä on myös kotimaisissa löytöeläintaloissa ja että eläimen auttaminen paikan päällä ulkomailla on eläinsuojelullisesti perusteltua.

Lue artikkeli Pimeät koirat yhä keskuudessamme, Suomen Eläinlääkärilehti 1/10

Lue myös artikkeli eläinlääkärin lomamatkasta ja eläinten auttamisesta Egyptissä, Eläinturistina Luxorissa, Suomen Eläinlääkärilehti 8/09.

Lue läänineläinlääkärin artikkeli Eläinten matkustaminenja tuonti lisää tautiriskiä Suomessa,
Suomen Eläinlääkärilehti 10/07

Eläinlääkäriliitto vaikuttaa

Eläinlääkäriliitto on kannattanut eläinsuojelurikosten ja -rikkomusten seuraamusten koventamista sekä syyttämiskynnyksen alentamista. Eläinlääkäriliiton mielestä myös eläintenpitokieltorekisterin perustaminen olisi hyvä asia ja eläintenpitokieltoon ehdotettu eläinten omistamisen kieltäminen on myös tervetullut uudistus. Eläinsuojelurikosten seuraamusten tehostamiseksi tulee lisätä myös viranomaisten yhteistyötä.

Eläinlääkärit vaikuttavat myös eläinten hyvinvointiin ja eläinsuojelurikkomuksiin liittyvän lainsäädännön ja muun hallinnon uudistamiseen.

Suomen Eläinlääkäriliitossa toimi eläinsuojeluvaliokunta ja Eläinten hyvinvointikeskus eli EHK on maa- ja metsätalousministeriön rahoittama (MMM), Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan yhteyteen perustettu verkosto, joka yhdistää eläinten hyvinvointia ja eläinsuojelua koskevien lakien säätäjiä (MMM) ja valvojia (Evira) eläinten hyvinvoinnin tutkijoihin Suomessa. Myös eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa tehdään eläinten hyvinvointiin liittyvää tutkimusta.

Vuonna 2009 marraskuun alusta voimaan astuneen uuden eläinlääkintähuoltolain myötä saataneen uusia seutukunnallisia yksiköitä, joissa eläinlääkäreiden työt voidaan jakaa siten, että eläinsuojelutyöllekin on riittävät resurssit. Näille eläinlääkäreille on tarvetta.